Uudet tuulet, virikkeet ja kiireet

Olo on kuin bisnesnaisella, kun bloggaan kännykällä yliopiston aulassa kahvi toisessa kädessä. Tällaista tämä nykyään vähän on, etten juurikaan ehdi kotikoneelle istahtaa. Tästä syystä en ole mitään uutta sitten elokuun kirjoittanutkaan. Nyt päätin kuitenkin hyödyntää tämän ylimääräisen vartin, joka kahvin juomiseen menee ja laittaa tämän postauksen ainakin alulle.

Mikä minua sitten pitää kiireisenä? Samat sävelet toistuu varmasti muillakin eli koulu ja gradun kirjoitus vaatii oman aikansa ja toisen puoliskon ahmaisee työt. Jalan parantumisen jälkeen treenitahtia on hidastanut myös jokasyksyinen ihanuus, NääsPeksi (naaspeksi.fi). Tänä vuonna minua taas onnisti ja pääsin näyttelijäksi! Joten treenaus on kovaa, jotta 11.11. selvittäisiin Tampere-talon lavalle ensi-iltaan ja siitä sitten Pakkahuoneelle, Ouluun, Helsinkiin ja Lappeenrantaan. Voin paljastaa, että armoitettu pro gradu -työ etenee verkkaisesti.

Olen minä vähän liikkunutkin. Jalka on edelleen ollut aika ajoin kiukkuinen, mutta toimii kuitenkin. Ajaa asiansa. Tänä aamuna raahauduin sängystä Pole Academylle aamujoogaan ja totesin taas, kuinka huippua se onkaan! Mahtavaa, kun tunnin ajan pystyy olemaan ajattelemata kerrassaan mitään ylimääräistä. Ensi alkuun joogassa tuntui mahdottomalta keskittyä vain itseen ja hengitykseen, mutta nykyisellään se jo sujuu. Ai että kuinka renroutunut olo siitä tulee! Jaksaa sitten paahtaa samoilla energioilla iltaan ja sänkyyn kippaamiseen asti.

No ei, nyt huijaan. Onhan minulla tämä kahvi.

Pienoisia takapakkeja

En ole pitkään aikaan kirjoitellut, sillä ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa (melkoinen logiikka). Nilkkani nyrjähti muutaman viikkoa sitten ja on siitä asti ollut melkoisen kipeä. Kipeähän se on edelleen, mutta en oikein jaksaisi enää olla paikallaan sen kanssa. Töissä on pakko ollut käydä ja sillä tavalla, mutta treenaamiset on nyt ollut tauolla tästä johtuen. Mikä harmittaa, tietty. Mutta ehkä tästä vielä pian noustaan! Tarkoitus olisi jossain vaiheessa käydä ihan lääkärinkin juttusilla. Ehkä.

Tänään olin pitkästä aikaa tunnilla. Pole Academylla alkoi syyskausi tänään ja starttasin sen komeasti käymällä syyskauden ensimmäisellä tunnilla, koreotunnilla. Koreografia oli hyvin lattiapainotteinen ja möyrimme hyvin paljon maassa. Mutta voi että se oli kiva! Biisi oli todella rauhallinen ja tykkäsin - ehkä jollain sairaallakin tavalla - todella paljon siitä kaikesta möngerryksestä. Ja oi että olikin kiva taas ylipäätänsä liikkua! Huomenna aion vapaapäivän kunniaksi ja muuten vaan tiistain kunniaksi mennä aamusta venyttelytunnille sekä tankotekniikka 3 & 4:seen. Saa nähdä, mitä tauon aikana on tapahtunut. Toivottavasti jokin edes sujuu, ettei ala aivan totaalisesti vain ahdistaa ja ärsyttää. Ja seuraava toivomus luonnollisesti onkin, että nilkkani pysyisi kunnossa  - tai ainakaan ei pahenisi. Plus arvostaisin sitäkin, että se joskus ihan vaan vaikka paranisi ja voisin käyttää sitä normaalisti.

Herkkumutakakku töissä  jokunen aika sitten. Tämmöistä tämä elämä on nyt vähän ollut tämän jalan kanssa, yhtä herkuttelua. Että se siitä ruokavaliosta. Mutta on ollut pitelemättömän hankala noudattaa minkäänlaisia ohjenuoria ja suuntaviivoja silloin, kun suurimman osan ajasta vaan ärsyttää kaikenlainen liikkumattomuus ja kykenemättömyys mihinkään. Mutta kyllä se taas tästä!

Ruokavaliokokeilu ja näkymättömät viholliset

Päätin tällä viikolla alkaa kokeilla säännöllistä ruokavaliota. Olen todella perso kaikelle makealle ja ennen kaikkea kaikenlaiselle rasvaiselle ja suolaiselle ruoalle, joten ajattelin yrittää hieman parannella ruokatottumiksiani. Siitä huolimatta, että olen pohtinut itselleni jonkinlaisen ruokavalio-ohjenuoran, en aio noudattaa sitä orjallisesti. Tälläkin viikolla mukaan on mahtunut wingsejä, irtokarkkeja sekä ikuisuusheikkoutena Subwayn cookieita. Omalla kohdallani minkäänlainen ehdottomuus tulee tuskin koskaan toimimaan, sillä mielitekoni senkun vaan villiintyvät, jos jokin asia on täysin kiellettyä. En siis halua alkaa kiusata itseäni minkäänlaisella superkuriasialla, kunhan vaan hieman koetan hahmotella suuntaviivoja itselleni.

Aamupala:
2dl maitorahkaa ja ananaspaloja

Lounas:
Salaatti, jossa proteiinina yleensä joko kanaa tai jauhelihaa, erilaisia vihanneksia, ainakin tällä viikolla fetajuustoa ja avokadoa

Välipala:
Banaani tai jokin muu hedelmä

Päivällinen:
Joko jauhelihaa tai kanaa, täysjyväpastaa (tai nuudeleita), raejuustoa ja jonkinlainen salaattiasia

Iltapala:
Yhden munan munakas leivän päällä, kalkkunaleikkelettä ja joitain vihanneksia

Tämän lisäksi treenien intensiteetistä ja kestosta riippuen juon joko ½ dl ja 1 dl heraproteiinijauheesta miksattua palautusjuomaa.

Tässä tosiaan suuntaviivat, mutta vielä ei ole ollut päivää, jolloin asiat ovat todellisuudessa menneet aivan näin. Töissä syön yleensä subin tai subiaineksista tehdyn salaatin, kun kerran ilmaiseksi saa. Opiskelijana ei aina ole ihan kauheasti varaa nuukailla. Aika usein (lue: monta kertaa viikossa) lankean tonnikalasubiin, koska kevytmajoneesi tekee kaikesta huippuhyvää.

Tällä ruokavaliokokeilulla haluan yrittää muun muassa sitä, saisinko itseäni hieman tarmokkaammaksi ja olisiko treeneistä saatavissa vähän enemmän irti näin. Jatkuva sokeripöhötys ei ainakaan ole kauhean mieluisa olotila. En kuitenkaan vastakaan aio kieltäytyä esimerkiksi juhlaillan herkkupöperöistä tai muista. Kuten sanottu, kaikella kohtuudella tätäkin ilman minkäänlaista piponkiristystä.

Kävin tänään aamupäivästä pitkästä aikaa BodyCombat-tunnilla. En muistanutkaan, kuinka mukava onkaan purkaa aggressioita ja mahdollisia stressejä mäiskimällä näkymättömiä vihollisia turpaan. Siinä hengästymiset ja hienpaljous unohtuu, kun miettii vaan jokaisen iskun kerralla. Mahdollisimman kovaa, mahdollisimman oikealla tekniikalla, mahdollisimman kipeät lihakset jälkikäteen. Siinäpä maan mainio resepti. Siitä en sen sijaan ole varma, pidänkö siitä, että ohjaaja kutsuu koko tunnin ajan tuntilaisiaan taistelijoiksi.

Polttarit ja strippitunti

Lauantaina pidin elämäni ensimmäisen polttaritunnin. Jännitin jonkin verran, sillä tarkoituksena oli tehdä enemmän koreografiahenkistä opetusta kuin niinkään tekniikkatuntia. Koreografian suunnittelu minun kohdallani rajoittuu ainoastaan Pole Debuttiin tekemääni koreoon. Polttarikoreon ei kuitenkaan onneksi ollutkaan edes tarkoitus olla mitenkään pitkä, eikä edes kovin monimutkainen. Kaikki lutviutui hyvin ja tykkäsin kyllä senkin kaltaisesta opetushommasta.

Toistaiseksi tämä blogi ei ole saanut minua kauhean riehakkaasti lisäämään treenien määrää, mutta eilen sentään kävin pitkästä aikaa taas stripteasetunnilla. Pidän strippitunneista useammastakin syystä: tunnit ovat tanssillisia, liikehdintä naisellista (ja raskasta) sekä siellä saa käyttää omia silmäteriään, Pleasereita.

t

Ennen Pleasereiden hankkimista olin aivan varma, että ne ovat epämukavimmat kengät ikinä, mutta mitä vielä. Mukavampia korkokenkiä en ole ennen jalassani pitänyt! Kengillä tanssiminen lisää tuntiin mukavasti haastetta ja ainakin omasta mielestäni tekee siitä vielä astetta hikisempää puuhaa.

Todiste siitä, että kengät on jossain vaiheessa ollut jalassakin.

Mitä niihin venyttelyihin tulee, niin laiska olen kyllä edelleen ollut. Mutta tänään tarkoitus olisi mennä astangajoogaan, jossa vähän saa sitten vetkuloituakin. Lisäksi aion mennä pitkästä aikaa puolen tunnin fitball-tunnille.

Ryhmäliikuntatuntien errorit

Kävin tänään ryhmäliikuntatunnilla, tarkemmin sanottuna muokkauksessa. Käyn harvoin salilla ollessani millään muilla kuin LesMills-konseptitunneilla, sillä niitä tunteja kahlatessaan tietää aina tarkkaan, mitä saa. Sen sijaan tällaiset muokkaksen tyyliset tunnit vaihtelevat vaikeusasteltaan ja intensiteetiltään todella paljon ohjaajasta riippuen. Tästä päästäänkin erroriin numero yksi.

Huonokuntoisen oloinen tai muuten vain hieman laiskahko ryhmäliikuntaohjaaja on yksi epämotivoivimmista asioista, joita tiedän. Tämän päivän tunnin piti juuri tällainen ohjaaja. Tiesin tämän etukäteen, mutta aikatauluistani johtuen päätin silti mennä jumppaamaan. Tämä kyseinen ohjaajan tunnit ovat järjestäen lyhyempiä kuin 60 minuuttia, kevyen puoleisia sekä puuduttavan tylsiä. Lisäksi on kovin hankala ottaa vakavasti sellaista ohjaajaa, joka huutaa edestä, että tehkää syvemmälle niitä kyykkyjä, mutta jonka oma ahteri ei laskeudu juuri lainkaan. Näissä tämänkaltaisissa liikunnanohjaajissa on se hyvä puoli, että ne saavat minut tietynlaisen turhautumisraivon partaalle ja rymistelen liikkeet läpi todella tiivistahtisesti, jotta saisin tunnista jotain riemua. Kieroutunutta kyllä, tästä johtuen muokkaustunnit ovat kuin ovatkin lopulta aivan hyvää treeniä. Lisäksi näistä omista ohjauskokemuksista saa vinkkejä siihen, millainen ohjaaja itse haluaa olla. Tämä siltikin, että tankotanssitunnit ovat hyvin erilaisia ohjattavia siitä johtuen, että ohjaajana on tarkkailtava oppilaiden tekniikkaa enemmän kuin tällaisialla ryhmäliikuntatunneilla ja neuvottava henkilökohtaisesti.
En sano, että ryhmäliikuntatunneilla ohjaajan olisi vedettävä oma täysipainoinen treeni, vaan töissä ollessaan ohjaaja on siellä ohjattaviaan varten. Mutta muokkauksen kaltaisilla tunneilla ainakin itse tunnen riepovani paljon raivokkaammin, jos ohjaajakin tekee tosissaan ja otsa hiessä.

Toiseen erroriin törmäsin myös tänään samaisella tunnilla. Huomasin, että minulla oli liki jokaisessa kappaleessa liian pienet painot. Koska ohjelma oli minulle vieras, otin hieman tavanomaista pienemmät painot, jotta pääsisin liikkeiden kanssa sinuiksi. On kuitenkin todella raivostuttava huomata, että edes sarjojen päätteeksi, ei kropassa tunnu juuri minkäänlaista tekemisen poltetta. Liikuntasalin takaosasta ei kuitenkaan kesken kappaleen viitsi rynnätä hakemaan uusia painoja. Sen verran minussakin on suomalaista häveliäisyyttä, etten suinkaan haluaisi häiritä muiden huhkintaa. Ensi kerralla tiedän kuitenkin ottaa painoja ihan ronskisti.

Ehkä äskeisestä johtuen huomasin katselevani muiden tekemisiä enemmän kuin yleensä. Oma henkilökohtainen errorini tuntuukin olevan se, että haluaisin koko ajan huuta kaikille takarivin mammoille, että nyt sitä persettä alemmas. Ja että onko tuo olevinaan kyykky? Haluaisin myös käydä korjailemassa kurjalla tekniikalla liikkeitä tekeviä ja viuhuttamassa henkistä ruoskaa lusmuille. Toistaiseksi olen kuitenkin malttanut pysytellä oman treenaamisen parissa.

Viimeinen errori on ehdottomasti myös yksi suuri syy siihen, miksi käyn hyvin pitkälti vain konspetitunneilla. Tämän muokkaustunnin musiikki koostui aivan kammottavista kappaleista. Läpi käytiin niin Sata salamaa kuin Paula Koivuniemen parhaatkin. Ei minua inspiroi pysyä hooverissa viime voimillani, kun Frederik pauhaa riipivästi korvakäytäviin. Musiikki on minun keinoni viedä ajatukset pois siitä tunteesta, kun pää koettaa sanoa, että nyt et kuule pysty tekemään enempää. Uskon päätäni silloin paljon helpommin, kun musiikki on ahterista. Tänään se oli.

Tänään lupaan alkaa taas venytellä säännöllisesti. Kunniasanalla.

Tanssin taikaa

Kuten esittelytekstissäkin mainitsin, harrastan päälajinani tankotanssia. Tämän blogin olisi tarkoitus muun muassa toimia eräänlaisena treenipäiväkirjana ja ehkä sitä kautta auttaa myös treenimotivaation ylläpitämisessä. Sen lisäksi, että lavertelen kaikenlaista tankotreenailuun liittyvää, kirjoittelen ajoittain myös muusta treenaamisestani kuntosalilla. Toisinaan todennäköisesti eksyn aiheesta auttamatta jonnekin pöpelikköön.

Olen harrastanut tankotanssia jo kolmisen vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Noin vuosi sitten Tampereelle perustettiin Pole Academy -niminen tankotanssikoulu, jossa aloin käydä aktiivisesti useampana päivänä viikossa. Tammikuusta alkaen olen myös itse pitänyt tunteja samassa paikassa.

Toistaiseksi minusta ei ole mitenkään valtaisasti treenikuvia, mutta tämä blogi toivottavasti auttaa minua myös seuraamaan edistystäni. Jota siis toivottavasti tapahtuu.

Tällä hetkellä minua vainoaa melkoisen sitkeä flunssa, joten mitään valtaisaa treenaamista en lähiaikoina ole harjoittanut. Lisäksi olen ollut kesälomalla sämpylätöistäni ja viettänyt tämän lomailuajan lähinnä rentoillen. Eilen pitämälläni maanantaitunnilla ajattelin pitää (ja pidinkin) aerobisemmat alkulämpät, jotka sisälsivät kaikelaista kirmailua ja hypähtelyä. Eipä siinä, eipä meinannut oman tukkoisen nenän läpi henki kulkea siinä tuoksinnassa. Oppilaat sentään selviytyivät paremmin.
Totesinkin, että eilinen maanantaitunti oli viikonlopun syntien puhdistamista varten, joten tarkoitus olikin saada kivulias tunti aikaan. Tunti piti sisällään maha- ja kainalopitoja, jotka kuulemma ajoivat asiansa kivuliaina. Tunnin jälkeen eräs oppilas totesikin, että tämä oli sitten tämmöinen kakkostason synninpäästö (kyseinen tunti oli tekniikka kakkonen).

Tänään aion kaikesta flunssailusta huolimatta mennä koreokrafiatunnille pitkästä aikaa.